. . .  

Hautaustoimisto

Kauttamme saat kaikki hautaukseen liittyvät palvelut:
  • Arkut ja uurnat
  • Kuljetukset
  • Hautakivet, kaiverrukset
  • Surusidonta ja koristelut
  • Tuhkaus
  • Hautalyhdyt

Arkkumallistomme:

KAIKKI ARKKUMALLIMME OVAT KOTIMAISIA, PUNKAHARJUN SHT-TUKKU OY:N VALMISTAMIA ARKKUJA

SHT-tukku Oy:n arkku- ja uurnamalliston löydät allaolevan linkin kautta.

www.sht-tukku.fi

Kysy liikekohtaista arkkumallistoamme.

Olemme Suomen Hautaustoimistojen Liitto ry:n jäsenliike.


Värssyjä hautajaisiin:

Emme unohda muistoas kaunista, hyvää
Viime leposi olkoon rauhaisaa, syvää.

Kaipaa tuttu polku
rakkaan jalan astuntaa.
Tuuli kotipuissa nyyhkii, valittaa.

Pois sä lähdit surun mailta
rauhan, onnen satamaan.

Päättyi tuskat, kärsimykset,
nukuit uneen ikuiseen.
Pääsit sinne, miss´ on rauha,
minne mielit, kaipasit.

Ei syki enää sydän lämpöinen
on poissa rakas, läheinen.
Kuvasi kultaisen suljemme
kätköihin sydämen.

Loppui tuska, tuli rauha,
uni kaunis ikuinen.

On vain hiljaisuutta ja sanaton suru.

Kuolema ei ole elämän loppu,
vaan uuden ja paremman alku.

Jätit meille muiston valoisan,
niin kauniin, rikkaan ja syvän.

Siell´ kukkia täynnä on maa,
sydän väsynyt levätä saa.
Kevyt kulkea on, ei ahdista siellä
ei tuskaa tunneta taivaan tiellä.

Kun aamu saapui, niin matka päättyi
ja uneen uuvutti väsyneen.
Ei tunnu tuska, ei vaiva mainen,
on rauha sydämessä nukkuneen.

Jäi ahkera työsi muistoksi meille
hyvän sydämes ohjeet elämän teille.
Sä aina muistit ja huolta kannoit,
et paljon pyytänyt vaan kaikkesi annoit.

On kotipiha tyhjä ja hiljainen
ei kuulu askelees poluilla sen.
Sinä aina autoit ja ahersit
ja paljosta huolta kannoit
Sua kiitämme äitimme kaikesta
ja siunaamme muistoas kaunista.

Ei päivää tiedä ei hetkeä kukaan,
milloin on mentävä noutajan mukaan.
Tuli sulle nyt vuoro lähteä pois,
juuri kun kesä kaunein ollut ois.

Ajan parhaan Hyvä Paimen ties,
pääsi lepoon väsynyt matkamies.

Loppui tuska tuli rauha,
uni kaunis ikuinen.

Minun aikani on Sinun kädessäsi, Herra.
Jeesus sanoi: olkaa ohikulkijoita.

Jeesus sanoi: Minä olen ylösnousemus ja elämä.

Sun rauhas yksin pysyy,
kun kaikki katoaa.
Ken sitä lahjaa kysyy,
ikuisen aarteen saa.

Päiväni rientää kohti loppuaan,
on ilo maallinen kuin varjo vaan.
Ei ole täällä mitään pysyvää,
vain Sinä, Herra, Sinä luoksein jää.

Kun vanhuus saapuu ja voimat uupuu,
ja kaipuu kaikesta hälvenee,
sen näkee Korkein, Hän käteen tarttuu-
vie lepoon lapsensa väsyneen.

Kädet paljon työtä tehneet
meitä lasna kantaneet,
kädet väsyneet, kädet rakkaat,
puolestamme rukoilleet.
Ne peitteellä hiljaisina
on suonin sinisin,
ne viimeisen, viimeisen kerran
on käyneet ristihin.

Ei auttanut apu ihmisten
ei rakkaus, rukous läheisten.
Olit toivossa päästä
viel´ kotihin kerran,
mutt´ matkasi johti luo
taivahan Herran.

Kaikk´´ on niin hiljaa mun ympärilläin,
kaikk´ on niin hellää ja hyvää.
Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin
ja tuoksuvat rauhaa syvää. ( Leino )

Päivä kun nousee, niin sammuvi tähti.
Ei se ijäks´ sammu, ken elämästä lähti.
Nukkuos tähti helmassa päivän. ( Leino )

Kuoleman laakson takaa
aukeaa kirkkauden maailma,
meidän elämämme lopullinen päämäärä.
( Pohjanpää )

Kevyt, autuas, pieni aivan,
enkeli viaton,
joka jälkeen leikkinsä vaivan
nukkunut on.

Pysähtyi sydämes pursi
rauhan vienoille vesille,
armon auringon sylihin.

Kun joukkomme harmaantunut harvaksi käy,
kun polku vie ristin alle,
kun silmiimme huomen jo hämärtyy,
saa katseemme korkeammalle.
Sydän rukous kaitsijan puoleen saa.
Isä kansojen, armahda, suojaa maa!
Suo rauha sen rannoille, kansoille sen
ja siunaa ne rakkaudella.
(Veteraanimarssi)

Kärsimys on hedelmä,
Jumala ei salli sen kasvaa sellaisella oksalla,
joka on liian heikko sitä kantamaan.

Se, mikä meis` on suurta, voimakasta,
jok aina kestää, se on Jumalasta.

Ja katso hän ei, jos kompastuit
sinä joskus riimien kiviin-
kun loppu se oikein sointuvi vaan,
ei kulje hän kivistä kiviin.
( Leino )

Onnellinen hän, joka päänsä painaa
iankaikkisen Isän syliin.
( A. Kivi )

Kaikki menee, kaikki tulee takaisin,
iankaikkisesti pyörii olemisen pyörä.
Kaikki kuolee, kaikki jälleen kukkii,
iankaikkisesti kulkee olemisen vuosi.

Sen tähden raadan, raadan täällä vaan
siks´kunnes kutsun Luojaltani saan. (Kaarlo Kramsu )

Koskaan ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän.
yhtäkkiä vain huomaa, se päättyi tähän.
Kun sammui sydän läheisen,
on aika surun hiljaisen.

Kun iäisyyden kutsu soi,
ei ihmisvoima mitään voi.
on lähdön hetki salainen,
vain Luoja yksin tietää sen.

On tiedossa yksin Korkeimman,
miten pitkä on taival vaeltajan.

Käsissä elon Herran päivämme määrä on.

Ei tunne tietänsä ihminen,
elo on kuin haihtuva hetkinen.

Valvokaa siis, sillä ette tiedä
päivää ettekä hetkeä.

Miks´nyt miks´ei myöhempään,
sen tietää Luoja yksinään.

Kahteen suuntaan vie tie,
jostain pois ja jotain kohti vie.

Täällä on kuin kukkasella elo lyhyt meillä,
siellä ilo loppumaton niin kuin enkeleillä.

Katkesi pienen linnun lento,
sävel jäi – ja se heläjää.
Ei ollut lapsemme tänne luotu
maailman virtojen vietäviin,
vain taivaan lainaksi meille suotu
ja siksi muuttikin taivaisiin.

Lapsuuden taivaalta on sammunut kaunehin tähti.
Siunattu muistonsa aina hänen on, joka luotamme lähti.

Kuunsäde tarttui sun untesi leijaan,
nukkua saat sinä tähtien heijaan.

Ota syliisi, Isä Taivainen ,
ota lapsemme ainokainen.
Ole hänelle hyvä ja hellä,
pidä povella lämpöisellä.

Maan korvessa kulkevi lapsosen tie,
hänt´ihana enkeli kotihin vie.

Niin lyhyt oli sinulla elämän tie,
ei katso tuoni, kenet se vie.
Se oli määräys Korkeimmalta,
vaikka se tuntui niin katkeralta.

Me kuljimme yhteistä taivalta,
pienen kappaleen maista matkaa.
Sinä saavutit sataman rauhaisan,
minä yksin saan tietäni jatkaa.

Minä rakkaani kohtasi
elon tuulien tuiveroissa.
Nyt yksin taas taivallan polkuain,
on rakas viereltä poissa.

Ei käynyt niin kuin luulin,
elon polkumme erkani jo,
eron kellojen soivan kuulin,
meni pilveen aurinko.

Rakkaus on suurin, se ei mahdu sanoihin,
ei kyyneliin.

Suo anteeksi, Isä kyyneleet nää,
se rakkautta on ja ikävää.

Kauniit olivat onnemme päivät,
kauniit muistot jäljelle jäivät.
Kaipaa tuttu polku rakkaan jalan astuntaa.
Tuuli kotipuissa nyyhkii, valittaa.

Näkemiin, me tapaamme kerran
käsi kädessä luona Taivaan Herran.

Katsoi Herra ajan täyttyneen,
kutsui luokseen väsyneen.

Uupunut matkaaja rannalta himmeän maan
astui aurinkolaivaan suureen valkeaan.

Hiljaa voimat uupui, lähdön hetki läheni.
Väistyi vaiva, tuli rauha, uni, kaunis, ikuinen.

Hiljaa tarttui käsi Herran käteen väsyneen.
Hiljaa siirtyi sielu lepoon iäiseen.

Sammui loiste silmien valon,
taukosi ihmisen valon,
herposi käsi auttava, antava,
rakkaus kaikkien kuormia kantava.

Olit äiti niin hyvä ja herttainen,
oli sydämes´jalo kuin kulta,
palkitkoon Isämme taivainen,
mitä saaneet oommekaan sulta.
Hiljentynyt on sydän kallis,
sammunut on katse hyvä,
lepää käsi apuun valmis,
meille jää vain suru syvä.

Kera syksyn lehtien,
lähdit, isä, kultainen.

On isän neuvot loppuneet,
hän hiljaa nukkui pois.
Näin emme olis´tahtoneet,
on meiltä paljon pois.

On kuin aurinko laskenut ois´
isän silmä kun hiljaa sammui pois.

Soita tuuli, kerro ikävämme,
uni kaunis anna mummollemme.

Kun vanhuus saapui niin voimat uupui,
ja kaipuu kaikesta hälveni.
Sen näki korkein, käteesi tarttui,
vei kotiin äitini väsyneen.

Heitä hiljaa arkulle multaa,
siellä on äiti, siellä on kultaa.

Siellä, missä nyt olet,
kukkii kaunein maa.
Siellä tuuli lempein puhaltaa..

Siellä kukkia täynnä on maa,
siellä uupunut levätä saa.
Ei kipua siellä taivahan tiellä.

Taivaan Isän sylissä jokainen saa levätä.

Onnellinen hän, joka päänsä painaa
iankaikkisen isän syliin.

Hän kotona on, uusi elämä tiellä,
me viivymme hetkisen itkujen tiellä.

Ei kuolema ole arvoitus, joka kerran ratkeaa.
Se on ihmisen ihana oikeus
taipaleensa tehtyään nukahtaa.

Kiitos ja siunaus hiljainen myötä
matkalle, jossa ei tuskaa, ei yötä.

Ihana rauhan ranta suloisen levon antaa,
vaivoista vapahtaa, surut, murheet lopettaa.

Kotiin valkeaan uuteen viimeinen venhe vie.
lempeään hiljaisuuteen päättyy kulkijan tie.

Ihana rauhan ranta suloisen levon antaa,
vaivoista vapahtaa, surut, murheet lopettaa.

Vaikene sydän, kuuntele hiljaa,
on kuolema niittänyt kalleinta viljaa.

Ken tulkita vois´ kaiken tarkoituksen.
Me jäämme vaiti hiljaa nöyrtyen.

Surun kyynelten läpi kuultavat
onnellisten päivien rakkaat muistot.
Murtuu elon siteet, kaikki häviää.
Muiston kauniit kiteet vain pysyviksi jää.

Niin väsyneenä lopunmatkan kuljit,
uneen rauhaisaan sä silmät suljit.
On hiljaisuus ja suru sanaton,
mutt´ tiedämme – sun hyvä olla on.

On isän neuvot loppuneet,
hän hiljaa nukkui pois.
Näin emme olis tahtoneet,
on meiltä paljon pois.

Vaipui käsi vapaa, ahkeroiva,
uneen uupui isän rakkaan pää.

Kauniit olivat onnemme päivät,
kauniit muistot jäljelle jäivät.
 
 Väisäsen Kukkakauppa ja Hautaustoimisto Ky, Savontie 12, 76100 Pieksämäki, Puh. 015 - 481 668 / 040 - 732 1117